Rmif Es-25. On se hieno. Päältäpäin ainakin, sisältä hmm.. haastava? Aikamoinen prototyyppitunnelma siellä vallitsee, yllättävää että niitä kai melkein kolmekymmentä on kuitenkin valmistettu.
Kurkistus sisälle. Huomaa kaunis muuntaja, kuin voipaperiin kääritty kalakukko. Laitteen peltikotelo on myös hienoa meininkiä.
Piirilevy, jolla tasasuuntaus ja jännitteen suoto tapahtuu, ei vakuuta materiaalillaan. Saattaa sisältää paljon kuitua ja ehkä olla ravitsevaakin, mutta ei ole kovin kestävää ja kuparikaan ei tunnu siinä kovin hyvin pysyvän.
Ylläolevissa kuvissa on esimerkkejä jonkun aikaisemman tinailijan ja minun tekemistä "korjailuista". Kuparia on lohkeillut irti piirilevystä ja hyppylankoja kulkee pahimpien kelirikkoalueiden yli. Poistelin kamalimpia tinakertymiä ja juottelin uusiksi kohtia joilla kontakti näytti kyseenalaiselta.
Muuntaja on hienoimpia näkemiäni, vakavammin harrasteen ottava remonttimies olisi varmaankin laittanut uuden muuntajan koneeseen ja siirtänyt tämän vitriiniin tulevien polvien ihasteltavaksi. Kovempi jätkä olisi muutenkin kyhännyt tuon haperon piirilevyn uusiksi, mutta ollaan nyt sitten "restaurointi"-linjalla kun kerran vastoin odotuksiani laite tuntuu toimivan.
Vasemmalla näkyy sekvensseriosan piirilevyä. Se on syystä tai toisesta huomattavasti vakuuttavampi kuin virtalähdepuolen ja viiden soundimoduulin kierrätyskartonkikyhäelmät. Levy on kunnon tavaraa ja juotokset kunnossa.
Aijai. No, tärkeintä on että sähköllä on reittinsä oikeisiin osoitteisiin, huomisesta viis. Kippis sille!
Tässä esimerkkiä otteensa kirvoittaneista kupariliuskoista.
Viisi kosketinta altapäin kuvattuna.
No comments:
Post a Comment